Päätin siirtää tämän syksyllä kirjoitetun tatuointitekstin tänne myös! Tästä lähtien vanhasta blogista tänne siirretyt tekstit löytyy Oldies goldies -kategoriasta, ihan siksi että kuulin viime viikolla jossain leffassa tai sarjassa ton termin ja siitä saakka se on soinut mulla päässä, haha :D Ilmeisesti ei aina tarvii olla biisi, fraasikin kelpaa. Anyway...
Hankin elokuun loppupuolella ensimmäisen tatuointini, en maininnut asiasta virallisesti täällä blogin puolella mutta kommenttiboksissa se tulikin jo esille ja siitä on toivottu postausta monenmonta kertaa :) Ajattelin aluksi, että en ehkä aio sitä postausta tehdä ollenkaan koska kuvani on henkilökohtainen ja mulle mielettömän rakas enkä kaipaa siitä kommentteja, mutta toisaalta, tykkään itse lukea tatskakertomuksia muiden blogeista eli tässä se nyt sitten tulee!
Kuulin "In order to find yourself, you need to get lost" -lausahduksen ensimmäistä kertaa n. 1,5 vuotta sitten ja jotenkin se iski muhun heti ja ihan täysillä. Oon ollu niin eksyksissä elämäni suunnan kanssa enkä ole vieläkään selvittänyt, mitä haluan tehdä ja miksi haluan tulla. Uskon ja toivon, että kaikki tää harhailu johtaa lopulta siihen, mihin mun on tarkoituskin lopulta päätyä.
Löytääksesi itsesi, sinun täytyy eksyä. Tää muistuttaa mua aina epäuskon ja pelon hetkellä että kaikki kääntyy aina parhain päin ja on kyllä auttanut mua täällä Lontoossa kovastikin kaiken tän ikävän keskellä.
Suunnittelin tatskan itse Photoshopilla jo viime vuoden puolella. Etsin kauan täydellistä fonttia jolla koko lause näyttäisi hyvältä yhteen lomitettuna mutta kun sitä ei tuntunut löytyvän, tajusin, että miksi ihmeessä yritän etsiä vain yhtä tyyliä kun yhtähyvin voin yhdistää kuvaan montaa eri tyyliä. Mäkin oon niin sekametelisoppa ja tuuliviiri, että tää eri tyylien sekoitus on niin paljon enemmän mua kuin se pelkkä kauno! Rakastan tuota eri fonttien tapaa kietoutua toisiinsa.
Olen aina ajatellut tatuointini paikaksi keskikroppaa ja mieluiten sivua, mutta haluan myös joskus saada ihania lapsia. Ihon venymistä on mahdotonta ennustaa etukäteen, mutta uskoisin, että kylkiluun päältä ei kuitenkaan repsahda ihan yhtä pahasti kun lanteilta. :) Vasemman puolen valitsin siksi, että se on samalla puolella kuin sydän ja lause on minulle tärkeä ja yksi rakkaimmista asioista elämässäni - hassua puhua näin jostain kasasta sanoja mutta kyllä vaan.
Aivan noin alhaalla inkki ei ole kuin mitä kuvassa näyttää, vetäsin rintsikoita kasaan ylöspäin pois tieltä kun välillä kuva jää osaksi niiden reunan alle. Oikeasti se on samalla tasolla kuin rintalastan alaosa. Kylki kaartuu ja sen iho elää jatkuvasti, välillä teksti tuntuu kaartuvan kun välillä se on ihan vaakasuorassa! Liittynee siihenkin, syökö suolaista turvottavaa vai salaattia kaksi viikkoa, haha.
Omani kävin ottamassa Tampereella
Midnight Tattoossa ja olen oikein tyytyväinen! Hintaa tuli yhteensä parisataa euroa. Tein vähän hintakyselyjä ja parissa muussa paikassa se olisi tullut paljonkin halvemmaksi, mutta Midnight Tattoon lahjakortti tuli kuin käskystä Citydealiin juuri, kun olin aikoja varailemassa eli se sitten ratkaisi myös :) Tykkäsin kovasti paikasta ja tatskaajapojista.
Sitten se asia, mikä kiinnostanee kaikkia... Eli sattuiko?
Olin varautunut silmittömään kipuun ja yhdestä paikasta, josta kyselin hintoja ennen Midnightiin päätymistä, kehotettiin ostamaan apteekista puudutusrasvaa koska kylki on kuulemma niin arka paikka. Arvatkaa, muistiko tää lahopää mitään sellasia hankkia... Myös paikanpäällä juuri ennen kuvan aloittamista Vesa ja Tomppa kumpikin sanoivat, että valkkasinpa hyvän paikan ekalle kuvalle :---D Tosi lohduttavaa.
Yllättävää kyllä, en jännittänyt etukäteen melkein yhtään. En ymmärrä, miksi, koska jännitän lääkäreitä tai mitä tahansa Kelassa käyntiä oikeasti niin järkyttävän paljon että joskus oon oksentanutkin puhtaasta kauhusta ja jännäyksestä. Tänne menin ihan kylmänrauhallisesti. Weird.
Se kipu oli ihan uskomattoman.... vähäistä! Olin varautunut niin jäätävään tunteeseen, että oikein yllätyin. Pääpiirteittäin tuntui vain neulanrapsutukselta (toki ei sekään ihan päähierontaan verrattavissa oleva tunne ole) mutta välillä, hetkittäin, piti hammastakin purra. Helposti kuitenkin meni kun oon luullu että mulla ois alhainen kipukynnys! Parin vuoden takainen rannemurtuma kyllä sattui niin paljon, että ajattelin etukäteen että siitä kun selvisin, niin ei tää voi olla pahempi eikä tosiaan ollutkaan :D
Tää sytytti palavan kuumeen uusiin kuviin, mutta mitään en halua hankkia ilman pitkäaikaista harkintaa :) Seuraavat pari kuvaa ovat olleet mielessä myöskin jo melkein vuoden, ja ainakin toinen niistä tulee varmasti hankittua ensi vuonna! ;)
Onko teillä tatuointeja ja minkälaisia? Ois hauska kuulla teidän kokemuksia tosta hakkuutilanteesta!
